Otos

2 artikkelia

Epätieteellistä tervehtimistä

Helsingin Sanomat halusi tutkia sitä, kuinka moni matkustaja tervehtii bussikuskia bussiin noustessaan. http://www.hs.fi/kaupunki/a1457840765212

Asiaa tutkittiin kahdella tavalla. Toimittajat tarkkailivat pääkaupunkiseudun busseissa kyytiin nousevia matkustajia. Yhteensä 250 matkustajan tervehtimistä tai sen puuttumista havainnoitiin. Tulokseksi tuli, että noin kolmasosa matkustajista sanoi kuskille hei tai moi.

Toiseksi kuka tahansa saattoi kertoa omasta tervehtimiskäyttäytymisestään avoimen verkkokyselyn kautta. Nyt yllättäen yhdeksän kymmenestä väitti tervehtivänsä bussikuskia kyytiin noustessaan.

Jutun kirjoittanut toimittaja hämmästelee ristiriitaisia ”tutkimustuloksia”. Hän kutsuu havainnoimalla tehtyä tutkimusta epätieteelliseksi. Aivan oikein toimittaja pohdiskelee sitä, että kysymysten muotoilu on saattanut vaikuttaa verkkokyselyn lopputulokseen. Tervehtimisen laatua kun ei siinä määritelty. Moni vastaaja on voinut laskea esimerkiksi pelkän hymyilemisen tervehtimiseksi.

Mutta silti: kuinka moni mahtaa innostua vastaamaan nettikyselyyn antaakseen itsestään ikävän ja ankean kuvan. Että en siis tervehdi koskaan ketään, ainakaan bussikuskeja (ja ylpeä siitä).

Havainnoimalla tehdyllä tutkimuksella on yksi vankka etu puolellaan. Siinä otos on tehty ainakin jollakin tavalla satunnaisesti. Jotta otos olisi edustava olisi se toki tehtävä paljon huolellisemmin ja havaintoja kerättävä useampana aikana. Lehti halusi kuitenkin ilmeisesti selvittää nimenomaan sitä, kuinka usein bussikuskia tervehditään eli kuinka moni bussiin nousevista tervehtii. Ja nimenomaan osuuksien selvittämisessä avoimen nettikyselyn tieteellinen arvo on pyöreä nolla.

Kuinka iso otos?

Kysymys riittävästä otoksesta ei ole enää niin relevantti kuin ennen, koska kyselyt tehdään niin usein netin kautta. Kasvava otosjoukko ei silloin juurikaan kasvata tutkimuksen kuluja.

Aina ei ole kuitenkaan järkevää toteuttaa kyselyä netin kautta vaan lähdetään tekemään posti- tai puhelinkyselyä. Silloin otoksen koko on tärkeä kustannuskysymys.

Kuinka iso otos siis tuo edustavan tuloksen? Moni ihminen ajattelee automaattisesti, että jos tutkittava joukko on iso, niin silloin otoksenkin täytyy olla iso. Että aivan eri määrä ihmisiä tarvitaan otokseen, jos perusjoukkona on viisi miljoonaa suomalaista kuin jos perusjoukko koostuisi vaikkapa yksittäisen työpaikan tuhannesta työntekijästä.

Näin ei kuitenkaan ole vaan jos perusjoukon koko on suurempi kuin noin 500 henkilöä, ei sen suureneminen enää kasvata tarvittavaa otosta. Usein USA:n presidenttigallupit tehdään pienemmällä otoksella kuin Suomen vastaavat, silti niitä pidetään edustavina.

Se mikä ratkaisee tarvittavan otoksen koon, on se mitä haluamme tutkimuksella saada selville eli toisin sanoen, kuinka yksityiskohtaista tietoa haluamme. Otoksen on oltava edustava kaikissa osaryhmissä.