Kysymysten suunnittelu lähtee tietysti liikkeelle siitä, mitä halutaan tutkia: mistä halutaan tietoa. Suunnitteluun pätee muutama yksinkertainen perussääntö. Kannattaa olla mahdollisimman konkreettinen, välttää kielteisiä kysymysmuotoiluja ja kysyä yhtä asiaa kerrallaan.

Kysymysten muotoilulla vaikutetaan tuloksiin: tässä kohden tutkijan valta on jopa pelottavan suuri. Hyvä esimerkki on Britannian kansanäänestys EU –jäsenyydestä. Hallitus ehti jo päättää, että kansanäänestyksessä vastataan kysymykseen ’pitäisikö Yhdistyneiden kuningaskuntien pysyä Euroopan unionin jäsenenä’ sen sijaan, että olisi kysytty pitäisikö unionista erota. Ei -puoli näki, että vastauksia halutaan selvästi ohjata kyllä -puolelle, onhan helpompi vastata kyllä kuin ei. Hallitus joutui suostumaan kompromissiin. Nyt kysymys kuuluu: Pitäisikö Yhdistyneiden kansakuntien pysyä EU:n jäsenvaltiona vai erota siitä?

Kysymykset pitäisi osata muotoilla niin, että joku viitsii niihin vastata. Näinä aikoina ei ole varaa ärsyttää tai pitkästyttää vastaajaa, kunnollisen vastaajajoukon kerääminen voi muutenkin olla työn takana.
Yksi yleinen vastaajan kannalta epämukava kysymystyyppi toistuu nykyään kyselystä toiseen. Juuri sopivasti tyyppiesimerkki tästä kolahti sähköpostiin muutama päivä sitten. Osana kyselyä sain eteeni 25 –kohtaisen kysymyspatteriston, jolla luodattiin mielikuvia kyselyn lähettäneestä järjestöstä. Minua pyydettiin arvioimaan olenko samaa mieltä, osittain samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä, osittain eri mieltä vai täysin eri mieltä siitä, että kyseinen järjestö on uudistuskykyinen, aloitteellinen yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja; ajassa elävä, vetovoimainen kansalaisjärjestö; luotettava; helposti lähestyttävä; avoin; omaa vahvan talouden ja yhteiskunnan tuntemuksen; tarjoaa inhimillistä tukea. Ja niin edelleen.

Eikä tässäkään ollut vielä kaikki. Seuraavassa kysymyksessä pyydettiin arvioimaan onko viestinnässä onnistuttu hyvin, melko hyvin, ei hyvin eikä huonosti, melko huonosti tai peräti huonosti. Nyt arvioitavia kohtia oli 27. Luettelo sisälsi järjestön kaikki mahdolliset julkaisut, sähköisen materiaalin ja tiedotteet.

Kysymystyyppi voi olla toisinaan perusteltukin, kun vastaajaryhmä tunnetaan hyvin mutta silloinkin vaihtoehdot kannattaisi rajoittaa muutamaan. Kysymystyyppi on myös helppo korvata kysymyksellä, jossa vastaajaa pyydetään poimimaan luettelosta esimerkiksi kolme luonnehdintaa, jotka kuvaavat parhaiten kyseistä järjestöä.
Kokonaan toinen asia on vielä se, että kosketukseni kyseiseen järjestöön on hyvin ohut; kysely oli selvästi lähetetty laajasti kaikille sidosryhmiksi laskettaville tahoille. Minulla ei nyt vain yksinkertaisesti ollut paljon mitään sanottavaa kyseisestä järjestöstä. Yhtään järjestön julkaisua en muista nähneeni.

Montako kertaa olet saanut sinulle osoitetun kyselyn, johon vastatessasi huomaat, etteivät kysymykset sovi oikeastaan sinun tilanteeseesi lainkaan? Itse olen esimerkiksi kuulunut ammatinharjoittajajäsenenä palkansaajajärjestöön. Saan usein pyynnön vastata jäsenkyselyyn. Kyselyjen taustatiedoissa ’yrittäjä’ on kyllä listattu yhtenä työntekemismuotona, mutta siihen mielenkiinto yrittäjiä kohtaan sitten loppuukin. Kysellään esimerkiksi työnantajasta, esimiehestä tai noudatettavasta työehtosopimuksesta – kysymyksiä, joihin yrittäjä ei voi vastata. Voisiko järjestö lähettää enää vahvempaa viestiä siitä, että ammatinharjoittajien asiat eivät ole asialistalla aivan ensimmäisenä?

Hyvin suunniteltu kyselylomake ei olekaan tärkeää pelkästään kyselyn onnistumisen kannalta. Se kertoo aina myös kyselyn teettäjästä.
Kysymysten laatiminen on helppoa, kun mielessä on vain se tyypillisin vastaaja. Niitä on vaikeampaa laatia, kun ottaa huomioon erilaiset poikkeukset ja pienet vastaajaryhmät. Ja niitä on todella vaikeaa laatia, kun ottaa huomioon poikkeuksen poikkeukset – sen yhden, joka palkansaajajärjestön kyselyssä onkin juuri käynnistänyt oman yrityksen opintovapaalta käsin, mutta aloittaa kohta perhevapaan.

Toki kyselyn kohdentamisellakin voidaan yrittää ohjata kyselyä juuri oikealle kohderyhmälle, mutta harvoin osoiterekistereistä pystytään kovin yksityiskohtaisia hakuja tekemään. Kyselyn laatijan tehtävänä on miettiä kaikki mahdolliset erityistilanteet, joista vastaaja saattaa itsensä löytää ja joko ohjata vastaaja pois koko kyselystä tai suunnitella vastausvaihtoehdot niin, että jokainen löytää niistä omansa.